Hengityskeinun purskahdus

Joskus olin Madridissa, hotellihuoneessa, luin Herta Mullerin Hengityskeinua. Saattoihan se olla jokin muukin, ehkä Tänään en halunnut tavata itseäni. Lue sinä ne molemmat ja muutkin suomennokset, koska onhan tuo saksa hankala kieli. Mutta minä tarkistin varsinaisen asian: se oli tuo jälkimmäinen. Ensimmäisessä elää myös Nälkäenkeli.

Mutta jälkimmäisessä on laulelman katkelma: "Ei ole tee kuin pelkkää vettä, ei puussa kuin lehvää päällekkäin. On raha pelkkää paperia. Vaan sydän, sydän lunta on sataneena nurinpäin".

Pienet lorut, jotka Mullerin kirjoissa tulevat yllättäen, tekevät maailmoista vielä kauheampia, murheellisempia. Seinäkirjoitus, hiukan ennen edellistä: "Elämä on paskannusta jonka päälle voi vain kusta". Punaisella öljymaalilla seinaan maalattu, voihan tämä olla huumoriakin. Sekin on vaikea laji.

Laulusta piti alun pitäen tulla kantria. Matti sanoi, että se on jatsia. Mitäpä minä muusikkoa vastustamaan. Tuli sitten tällainen, Madridissa murre puski päälle, ja lumi, ja kaikki mikä oli kovin kaukana, mutta se voi olla tuon Hengityskeinun aiheuttamaa:

https://www.youtube.com/watch?v=rZWY3FXgfGM

 

Kuljeskelua

Lehti tuulen kiskoolle kantaa,

lumi sataa väärinpäin,
sana syrämmen peittää,
oi, se tuli ihan yllättäin.

Huiput kynnösten pilkistää,

lumi palaa taivaaseen,
ensi salaa, ku piruuttaan,
savi tarraa saappaaseen.

Ja ku jalaka nousoo on ääni

niin ku polokis löysään taikinaan.
Johonki kynnös päättyy,
juna tuloo aina ajallaan.

Lehti tuulen kiskoolle kantaa,

lumi sataa väärinpäin,
sana syrämmen peittää,
oi, se tuli ihan yllättäin.

Äänet ei, ei tuoksut

enempää totta olla voi.
Laskuojien kasvu,
lehti kiskojen laulua soi.

Ja ku jalaka nousoo on ääni

niin kuin polokis löysään taikinaan.
Johonki kynnös päättyy,
juna tuloo aina ajallaan…

(teksti: Mika Saranpää)