Sanoissa rytmi ja musiikki

Tein inventaarioita muinaisuuksissa. Piti siis siivota. Löysin runon, jonka olin kirjoittanut joskus - no, olisiko noin kymmenen vuotta sitten, taitaa olla kauempaakin, eipä se niin tarkkaa ole. Eikä tarkoitukseni ole pysähtyä etäisyyksiin, eikä selittää sillä mitään.

Kirjoitan siis runon tähän. Ihmettelen sanojen rytmiä ja musiikkia.

Voi kai Viti siloonen olla myös ilman soittimia, ja musiikki, ilman keksittyä melodiaa, ilman että kukaan ääneen sanoo - tai tekee - yhtään mitään? Voi kai lauleskella ja soitella sisäänpäin? Volumea pienemmälle.

Kokeillaanpa jollakin tavalla äänetöntä musiikkia...

Hellyys on räjähde, joka yössä etsii sanojaan,

 

lasken

valkoisia

hampaitasi,

yksitellen,

kuin

arvokkaita

helmiä,

ja

miten

kauniisti

kilahtelevat,

metsän

ääniä,

lähteen,

tai

pienen

linnun,

yksittäin,

kuin

triangelin

sointi

huoneessa,

laske

valkoisia

hampaitasi

posliinipurkkiin.

 

 

(Teksti: Mika Saranpää)