Koraalikirja uskonnottomille, osa 2

Vihdoinkin Viti siloosen uuden levyn kaikki viisut ovat YouTubessa. Esimerkiksi alla oleva näyte koraalikirjasta uskonnottomille löytyy tästä: https://www.youtube.com/watch?v=Bc4HyDCjKtY

 

Laupeuden ja armon teema on kattava, kun ihmeellisistä ihmisistä lauleskelemme. Filosofi Deleuze jo joskus 70-luvulla totesi, että jos aikoo taistella fasismia vastaan, kaikkein vaikein on fasismi itsen suhteen. Itsen vitsakimpulla läimiminen - miten siitä pääsee eroon, jotta ei tarvitsisi läimiä toisia, jotka ovat vain ihmeellisiä ja outoja?

 

Hankala ajatus on se, että toinen on outo, mutta myös itse on kovin outo, toiselle ja itselle. Toiselta ei voi vaatia tämän tajuamista. Voisikohan itseltä, kaikesta huolimatta? 

 

Laupeutta ja armoa kannattaa pohtia.

 

Laupeutta ja armoa

Laupeutta, laupeutta ja armoa,

anna sillä lapsen itsensä kohdata.
Haapojen muotiin kuului keltaista,
siellä, keskellä, punainen pihlaja.

Siinäkin, vaikka kuolleena,

seisoi jokin hävytön jumala.
Kiellettiin, pudotti mainoksia,
suu paloi, kyljet versoi lisää sanoja.

Laupeutta, laupeutta ja armoa,

ääni huutaa kivikasan reunalla.
Käsissä korut kilisevät heitoissa,
käsivarret tatuoitu vaatimuksilla.

Siinäkin, vaikka kuolleena,

seisoi jokin hävytön jumala.
Kiellettiin, pudotti mainoksia,
suu paloi, kyljet versoi lisää sanoja.

Laupeutta, laupeutta ja armoa,

miten monta tapaa epäonnistua.
Oikeudellesi huudat oikeutusta,
miten syödä, laulaa, aina vinossa.

Siinäkin, vaikka kuolleena,

seisoi jokin hävytön jumala.
Kiellettiin, pudotti mainoksia,
suu paloi, kyljet versoi lisää sanoja.

(teksti: Mika Saranpää)

Lauluntekijän vihjeitä vihiä kaipaaville

Viti siloonen: Ihmeellisiä ihmisiä (PHL003) on ilmestynyt, kovana ja diginä (levykaupat, Spotify nyt, toivottavasti pian myös YouTube). Sen 13:lla viisulla on tekijänsä kuvittelema historia, todellinen ja kirjallinen.

Onko tällä historialla mitään merkitystä laulujen kokemisen suhteen, on arvoitus. Onko todellinen historia kirjallista historiaa olennaisempi vai päinvastoin - kumpi on loppujen lopuksi kumpi ja kuka maksaa?

Näitä voi miettiä tai voi olla miettimättä. Voi myös kuvitella kolmannen historian. Tai sotkea nämä ja tuottaa jonkin aivan uuden, neljännen ja niin edelleen. Lopetan tähän.

Ihimeellisiä ihimisiä

Kuitenkin
Kapinalaulu
Vaalianpunaanen laulu
Hakuviisu
Kutuaika
Laupeutta ja armoa
Patsaita
Kuljeskelua
Odotan
Ethän unessasikaan ollut yksin
ilman lintu
Varas

Nämä laulut on omistettu ihmisille, kasvojen syvänteille, kulmakarvojen koralleille ja pienille eläimille, jotka siellä uivat.

Ajatteleminen on kiittämistä. Jossakin on alkuja, ilman järjestystä:

Platonin Sokrates ja samean kylän väki,

Paul Eluard, Louis-Ferdinand Celine ja monet muut, joilla yötä riittää,
kansa, joka aina odottaa tulemistaan, mutta ei aina jaksa odottaa,
Olivia ja tyttäret,
kieltäymyksessä elävät ja heittäytyvät,
kaipauksessaan kutisevat ja rannoilla hiukan ujot,
poika, itsensä armahtavat ja toisinolevat,
isä,
Herta Muller, Olga Tokarczuk, unien näkijät ja käsinkyntäjät,
äiti,
vaimo,
kylmissään värisevät ja eteenpäin kulkevat,
Emmanuel Levinas, Maurice Merleau-Ponty ja toisetkin leipurit, jotka nostavat taikinan tekeytymään.

Levätä, vyöryä tähän maailmaan ja levitä sen reunojen yli. Näin se käy.

Fenomenologisesti virittynyt virsi

Viti siloosen Ihmeellisiä ihmisiä levy ilmestyy huomenna, perjantaina, 16.1.2015. Levyn päättää fenomenologisesti virittynyt, dialogifilosofinen virsi. Aloittakoon se koraalikirjan uskonnottomille!

Maurice Merleau-Ponty ja Emmanuel Levinas (ei, kyseessä ei ole se Emmanuelle) saavat kiitoksensa levyn teksteissä. Syy on ruumiin kokemus ja aina jo toiselle panttivangiksi heittyminen, mieli ja kieli, jotka ovat lihassa, mutta tuskin omassa.

Toisaalta syy on leipominen, leivän elävä tapahtuma, vaivaantuminen käsissä, voima ja hiki, kaukalon reunojen riittämättömyys. Ja tanssi, leipätaikinan rytmi.

Mutta minä en tahdo sinulle sitä, minkä toivon itselleni. Jotakin sinä toivot. Olen mennyttä, olen toisen, enempään mahdollinen. Kenen äänellä huusi kaiku?

Varas

Tulit, varastit minut,

mieheksi, joka minä olen.
Se kaikki kävi ennen
kuin edes ehdin sanoa ”en”.

Minut viemärit veivät,

että jotenkin syntyisin.
Yö kantoi säilöön osat,
päivä poltti ne kuitenkin.

Tulit, varastit minut,

mieheksi, joka minä olen.
Se kaikki kävi ennen
kuin edes ehdin sanoa ”en”.

Ulos ruumiista tullut,

tekeytyvää taikinaa.
Vaivaa, kädet painaa,
kiskoo puoleensa maa.

Tulit, varastit minut,

mieheksi, joka minä olen.
Se kaikki kävi ennen
kuin edes ehdin sanoa ”en”.

Huudot iskevät kiviin,

kallioilla asiaa on.
Nuku sammalen tyynyyn
uni unien uneton.

Tulit, varastit minut,

mieheksi, joka minä olen.
Se kaikki kävi ennen
kuin edes ehdin sanoa ”en”.

(Teksti: Mika Saranpää)

Viti siloosen Ihmeellisiä ihmisiä kansitaide

Viti siloosen Ihmeellisiä ihmisiä levyn kansitaiteen on tuottanut taiteilija Petri Ala-Maunus. Teos on nimeltään Old Love, öljyvärityö, 81x60 cm. Levyn kansi on otos rakkaudesta.

 

Tähän yhteyteen Viti siloonen julkaisee tekstin rakkaudesta. Laulu ei ole uudella levyllä, mutta jo kertaalleen treenattu. Tällaisia olemme. Toivomme rakkautta! Sekin on ihme.

 

 

Yhteen sopimattomat

 

Pidät seuraa tähdille,

minä kompuroin taivasta,

olet vakava pölyssään,

tipun humalassa laivasta,

 

lahkeeni juuttuu kiinni

kuun piikkiin terävään,

aurinko polttaa silmiäni,

lyö ruoskalla selkään,

 

nojaat leukaa nyrkkiisi

kuin viisailla tapana on,

kerään hampaita taskuihin,

avaruus on rannaton,

 

ei käsieni huitova liike

voi tuulta palauttaa,

posket on puhki purtu,

kuu yksinään helottaa.

 

(teksti: Mika Saranpää)



Rauhaa.

Luettuani joskus Hannu Salaman suhteita tajuavan Siinä näkijä, missä tekijä, tuli taas varmemmaksi ajatus, että helppo on läykyttää leukojansa, toista on olla kuraojassa luodeilta suojassa, kun yö tulee ja pakkanen.

Eikä sitä ajatusta vähennä kovin suhteellisuuden tajuinen Murtuneet mielet, jonka kirjoitti Ville Kivimäki ja jonka julkaiseminen pokkarina oli kulttuuriteko.

Ja tähän ketjuun vielä kolmanneksi Rosa Liksomin Väliaikainen, joka asettaa aikalaiset kauniisti, rumatkin.

 

Suhteellisuuden taju, sofrosyne, oli antiikin kreikkalaisille feminiininen hyve. Olisipa mukavaa, jos voisi sanoa, että nuo kaikki kolme kirjaa ovat taustalla Kapinalaulussa.

 

Toivottavasti Viti siloonen miettii kapinaa ja sen juurta 16.1.2015 julkaistavalla levyllään nimenomaan suhteellisuuden tajuisesti, suhteita tajuten, kritiikin asioiden olemismuotojen analyysina oivaltaen - ennemmin kuin jonakin muuna. Sillä helppo on läykyttää leukojansa...

 

Ja ehkä lopullinen sysäys on usein kovin yksinkertainen, vaikka sitten vain kyllästyminen pahaan hajuun, likaan, jätöksiin ja ruokakomeroissa yössä nakertaviin eläimiin.

https://www.youtube.com/watch?v=box9tCLeAwE 

 

Kapinalaulu

 

Kärpääset hätistin voista,
vettä kaivosta hait.
Soli ruskiaa ja maistuu,
mutta huonomminki kait
olis voinu olla.
On leipää orsilla kuivattu
ja sen kuivan leivän
päälle läskiä leikattu,
vähä hörpätty vettä.
Yöllä hiirien rapina
piti miehet valaveella,
kai siksi kapina
syttyi täälä.
Emmä juurikaa piitannu,
vaikka puolueen äijät
oli paksusti niitannu
riihen seinään julistukset,
ku olihan meillä
eres syötävää ja vettä,
mutta näillä teillä
ei meill’oo mitää.
Ku kotia pääsis vielä,
syrjähän leivän,
niin aiva rauhas sielä
voii kärpääset, hiiret
vaikka kuinka mellastaa,
ihimisten kapina on
aina kauhiampaa
niille pitkällä tiellä
raahustaville jaloolle,
jokkei koskaa, ei ikinä
astu ystävän taloolle…

(teksti: Mika Saranpää)