Maurice Merleau-Ponty ja Emmanuel Levinas (ei, kyseessä ei ole se Emmanuelle) saavat kiitoksensa levyn teksteissä. Syy on ruumiin kokemus ja aina jo toiselle panttivangiksi heittyminen, mieli ja kieli, jotka ovat lihassa, mutta tuskin omassa.
Toisaalta syy on leipominen, leivän elävä tapahtuma, vaivaantuminen käsissä, voima ja hiki, kaukalon reunojen riittämättömyys. Ja tanssi, leipätaikinan rytmi.
Mutta minä en tahdo sinulle sitä, minkä toivon itselleni. Jotakin sinä toivot. Olen mennyttä, olen toisen, enempään mahdollinen. Kenen äänellä huusi kaiku?
Varas
Tulit,
varastit minut,
mieheksi,
joka minä olen.Se kaikki kävi ennen
kuin edes ehdin sanoa ”en”.
Minut
viemärit veivät,
että
jotenkin syntyisin.Yö kantoi säilöön osat,
päivä poltti ne kuitenkin.
Tulit,
varastit minut,
mieheksi,
joka minä olen.Se kaikki kävi ennen
kuin edes ehdin sanoa ”en”.
Ulos
ruumiista tullut,
tekeytyvää
taikinaa.Vaivaa, kädet painaa,
kiskoo puoleensa maa.
Tulit,
varastit minut,
mieheksi,
joka minä olen.Se kaikki kävi ennen
kuin edes ehdin sanoa ”en”.
Huudot iskevät
kiviin,
kallioilla
asiaa on.Nuku sammalen tyynyyn
uni unien uneton.
Tulit,
varastit minut,
mieheksi,
joka minä olen.Se kaikki kävi ennen
kuin edes ehdin sanoa ”en”.
(Teksti: Mika Saranpää)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti