tiistai 30. joulukuuta 2014

Eikä koskaan yksin, kaksin...

Olisiko lohdullista, että koskaan ei ole yksin? Että aina on toinen, vaikka olisi millainen autiomaa tai korpi, kun kerran on eläväksi paikkaansa saakka tullut?
 
Olisiko murheellista, että ei edes unessa...? Että kuvia minussa sysii liikkeelle joku toinen, kolmas, neljäs, outo kuin puu, joka puhuu ihmeellistä kieltä?
 
Viti siloonen toivottaa rauhaa uuden vuoden moneuksillesi, kaikille niille, jotka sinussa syntyvät ja kuolevat, haluten, tai yllättäen, kun olit jo tottunut, tai luulit, mutta jokin tönäisi merkkiesi korurasiaa.

https://www.youtube.com/watch?v=WKUG0IxWSRo 
 
Ethän unessasikaan ollut yksin

Ethän unessasikaan ollut yksin,
kyntesi painoit mun rintaan.
Kysyin, paljonko se maksaa,
sanoit, menköön samaan hintaan.

Ethän unessasikaan ollut yksin,
kaadoit bensaa saappaaseeni.
Kysyin, saanko laittaa jalkaan,
sanoit, älä vastaa puhelimeeni.

Kynsi leikkaa kylmää lihaa,
kytkykauppaa tehdään täällä.
Uhkaat repiä mut rikki, vaikkei
mull’oo mitään sulle päällä.

Ethän unessasikaan ollut yksin,
ihmettelit joitain lauseita.
Kysyin, haittaako se mitään,
sanoit, itkit minun haudalla.

Tuuli painaa vasten naamaa,
nojaan jonnekin päästäkseni.
Otat hihastani kiinni,
kolonnat jo ohitsemme meni.

(Teksti: Mika Saranpää)

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Jouluna mielikuvitusmaan vessassa

Joulun tervehdys, kansalaiset! Viti siloonen on DADA. Viti siloonen on PUNK. Mutta jos Viti siloonen on kansanmusiikkia, missä on kansa? Kansa pitää keksiä itse. (Viti siloonen kiittää Eluardia, Celineä ja Kleetä!)

Ja tänä joulunodotuksena olemme myös oppineet, että Korvatunturille ei saa yhteyttä kuin yhdellä ainoalla laitteella, jonka luoja on keksijätonttu Sherlokkius. Laitteen logiikka on.

Otan yhteyden Viti siloosen kansaan. On lupa keksiä Korvatunturi uudelleen.

Tontut, joulun enkelit, ehkä New Orleans asuu teissä? Ehkä lempeä kuvittelu on viisauden alku? Banjot, torvet, rummut?
 
Rauhallista joulua ja mielikuvituksen rikkautta!

https://www.youtube.com/watch?v=MRHduc4LsjQ 

Kuitenkin

Kuitenkin, tämä on mielikuvitusmaa
ja minä etsin, etsin vain sen vessaa,
ei jalat ristissä varmasti kävellä voi,
ruumiin nesteet vapauden hymniä soi.

Kuitenkin, on kultainen häkkini,
silkkiä on, silkkiä pääsäkkini,
läpipääsyn, reitin aukaisun syy,
mieli hymniin veisatessa läkähtyy.

Kuitenkin, kuitenkin,
niin minäkin, jos vain ehtisin,
ottaisin käsiini
lasipallon, rikki iskisin,
kuitenkin, kuitenkin…

Kuitenkin, reisi jo uomaansa luo,
lapsen silmä kannussa totuuden tuo,
imee kylmyys hymnin, imee sanat sen,
tämän lämmön syö hammas pakkasen.

Kuitenkin, tämä on mielikuvitusmaa
ja minä etsin, etsin vain sen vessaa,
perhosen lennon ilmaan jäätyneen,
puhallan pois, vedän kaiken henkeen.

Kuitenkin, kuitenkin,
niin minäkin, jos vain ehtisin,
ottaisin käsiini
lasipallon, rikki iskisin,
kuitenkin, kuitenkin…

(teksti: Mika Saranpää)

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Viti siloosen hätäpäivitys: marraskuita riittää

Niinhän siinä sitten taas kävi, ja kepeässä, aulamuusien hengessä ja otteessa, tammikuussa tapaamme Ilman linnun.

Joulukuun 13. päivä heräsimme isosta erkkeri-ikkunasta hehkuvaan, valkoiseen maisemaan; kun katsetta tarkensi, maiseman pintaan hakkasivat isoja reikiä raskaina mäiskähtelevät räntänyrkit. Tänään, 14. päivä joulukuuta, valkoista ei enää ole. Sukat ovat loskasta kosteina patterilla.

Eipä tiedä, haluaako eläinkin pois, kun se kokoaa itsensä lentokentän äärelle, pujahtaa aidan raosta ja löytää moottorien lämmön. Joskus löytyi auton konepellin alta kaupunkijäniksen raato. Lintujen majoja, no, niitä on siellä täällä.
 
Miten monta marraskuuta on tässä maassa?

https://www.youtube.com/watch?v=S_IPiKEKyfw 

Ilman lintu

Voi Jeesus, ku on kestäny marraskuu!
Räntää päin naamaa, siihen joka aamu havahtuu.

Ei kiitotien pääs verkkoairas aukkoja oo,
painees, melus toiveet oksilta pois varisoo.

Voi Jeesus, ku on kestäny marraskuu!
Tammikuu ei tierä, jos mitää tapahtuu.

Moottorin lämpö elukkaa houkuttaa
konepellin alle nahkoonensa asumaan.

Voi Jeesus, ku on kestäny marraskuu!
Kone käyntiin, kai jokin elävältä paistuu.

Ei tierä kukaa, ku asfaltille tipahtaa
ja niin ku mikäkin kevättä ennustaa.

(teksti: Mika Saranpää)

perjantai 12. joulukuuta 2014

Lempeä kuvitteleminen on ensimmäistä filosofiaa


Ihmiskunnan viisaus on rämpinyt pidemmän matkan kuin Aristoteleen metafysiikasta Levinasin etiikkaan. Mutta siitä Viti siloosen lempeään kuvittelemiseen. Ja tuokin matka on kovin pitkä. Purukumin venytys lyijykynän päällä!
 
Onneksi yhä roikkuu kulmilla Platonin Sokrates, Valtio ja Luolavertaus (Platon, Valtio, VII kirja, 515a-516c). Vaikka Viti siloonen elääkin lempeän kuvittelemisen filosofiaa, on vinkki selvä ja kysymys tämä: miten kirjoitetaan Platonin Luolavertaus Etelä-Pohjanmaan murteella?

Jos Sokrates usuttaisi Glaukonia nyt ihmettelemään, hän pyytäisi (tai kieltäisi) kuuntelemaan Viti siloosen Ihimeellisiä ihimisiä. Muusinen taito, mousikes, Sokraattista musiikkia: ”…kummallinen näkymä. Ja kummallisia nuo vangitkin ovat. – Samanlaisia kuin me…”.

Ruosteella ei ole aikaa nukkua. https://www.youtube.com/watch?v=ZHrPkaBucrI 


Ihimeellisiä ihimisiä

Ihimeellisiä ihmisiä,
noli justihin niin ku me:
otta naulattu seinähän,
ei kattonu sivuulle.
Näön päällä tomumaja
ja soli kans raja sen.
Silimä oli ku mieli,
kapia ja oikoonen.

Yhtä lankkua hakkas sana,
samaa ruosteesta naulaa.
Ei voinu kysyä mieltä,
ei kääntää kaulaa.

Ihimeellisiä ihmisiä,
noli siinä jo kauan ollu.
Ennen, jäläkehen ittensä,
monta kertaa  kuollu.
Harmaa laron seinä
lahuaa kaiken aikaa.
Ku otta repiää irti,
reiän joku paikkaa.

Yhtä lankkua hakkas sana,
samaa ruosteesta naulaa.
Kyllä ruostekki elää,
varsinki jos siitä laulaa.

Ihimeellisiä ihmisiä,
noli justihin niin ku me.

(teksti: Mika Saranpää)

lauantai 6. joulukuuta 2014

Patsaita

Viti siloonen tervehtii Itsenäisyyspäivää! Tulevan tammikuun pakkasissa 16.1.2015 tämä on valssi, jollakin tavalla. Tanssin alku on Seinäjoella, Mannerheimin patsaan juurella, joskus 60-luvun alkuvuosina.

https://www.youtube.com/watch?v=lNZr7yysXu0

Patsaita

Evähät oli syöty, ennen ku juna eres lähti,
romahti pimeys, johonaki loisti yks
vaivaanen tähti.

Hymisit penkis pientä virren palaa,
koirat uluvoo, enkelit kulukoo
täälä alla päin ja salaa.

Kai kevähällä näillä mailla, tällä samaasella portahalla,
kuu kattoo meitä, huolia vailla, me niin kovan alahalla.
Kellä päällä vain pikkutakki tammikuun pakkaasis,
siinoli minä ja Mannerheimi, kaks miestä kiviä syrämmis.

Juomat oli juotu, vaikka hamstrattu oli,
sanat jumalaan hassannu tavallaan
kukin tuomion apostoli.

Hilijaa istuut, annoot mölistä muiren,
tehty sopimus, lainhuuratus
kans lintujen ja puiren.

Kai kevähällä näillä mailla, tällä samaasella portahalla,
kuu kattoo meitä, huolia vailla, me niin kovan alahalla.
Kellä päällä vain pikkutakki tammikuun pakkaasis,
siinoli minä ja Mannerheimi, kaks miestä kiviä syrämmis.

(teksti: Mika Saranpää)

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

...missä tulevat päivät pysähtyvät lepäämään

Viti siloonen ei ole vain murretta, vaan myös muutoin murtuvaa kieltä. Esimakuna tulevalta levyltä yksi teksti. Minkälainen lienee tammikuussa 2015 julkaistava kappale, kokonainen tekstuuri?

(Kokonainen kappale on nyt tässä: https://www.youtube.com/watch?v=8z4TDY-x6Vs )

Odotan

Suru tiivistyy ikkunassa.
Kyynelten kova tekniikka.
Tuuli tunkee lohkeamasta.
Talven työ on vain olla valveilla.

Odotan sinua siellä, missä
tulevat päivät pysähtyvät lepäämään.
Odotan ihan hiljaa,
en käy mitään ennalta selvittämään.

Joskus aurinko tulee esiin.
Voimat taloa ravistaa.
Jonkin ääni on lasissa.
Tippuu pisara, suojapeltiin halkeaa.

Odotan sinua siellä, missä
tulevat päivät pysähtyvät lepäämään.
Odotan ihan hiljaa,
en käy mitään ennalta selvittämään...

(teksti: Mika Saranpää)
https://www.youtube.com/watch?v=ZHrPkaBucrI

Viti siloonen on hereillä. Uusi single on julkaistu 28.11.2014. Kokonainen levy tulee 16.1.2015. Vihdoinkin jotakin tapahtuu!



Ja Viti siloonen on nyt myös naamakirjassa.

https://www.facebook.com/siloonenviti