Ihmiskunnan
viisaus on rämpinyt pidemmän matkan kuin Aristoteleen metafysiikasta
Levinasin etiikkaan. Mutta siitä Viti siloosen lempeään kuvittelemiseen. Ja
tuokin matka on kovin pitkä. Purukumin venytys lyijykynän päällä!
Onneksi yhä roikkuu kulmilla Platonin
Sokrates, Valtio ja Luolavertaus (Platon, Valtio, VII kirja, 515a-516c). Vaikka Viti siloonen
elääkin lempeän kuvittelemisen filosofiaa, on vinkki selvä ja kysymys tämä:
miten kirjoitetaan Platonin Luolavertaus Etelä-Pohjanmaan murteella?
Jos Sokrates usuttaisi Glaukonia nyt ihmettelemään, hän pyytäisi (tai kieltäisi) kuuntelemaan Viti siloosen Ihimeellisiä ihimisiä. Muusinen taito, mousikes, Sokraattista musiikkia: ”…kummallinen näkymä. Ja kummallisia nuo vangitkin ovat. – Samanlaisia kuin me…”.
Ruosteella ei ole aikaa nukkua. https://www.youtube.com/watch?v=ZHrPkaBucrI
Ihimeellisiä ihimisiä
Ihimeellisiä
ihmisiä,
noli
justihin niin ku me:otta naulattu seinähän,
ei kattonu sivuulle.
Näön päällä tomumaja
ja soli kans raja sen.
Silimä oli ku mieli,
kapia ja oikoonen.
Yhtä lankkua
hakkas sana,
samaa
ruosteesta naulaa.Ei voinu kysyä mieltä,
ei kääntää kaulaa.
Ihimeellisiä
ihmisiä,
noli siinä
jo kauan ollu.Ennen, jäläkehen ittensä,
monta kertaa kuollu.
Harmaa laron seinä
lahuaa kaiken aikaa.
Ku otta repiää irti,
reiän joku paikkaa.
Yhtä lankkua
hakkas sana,
samaa ruosteesta
naulaa.Kyllä ruostekki elää,
varsinki jos siitä laulaa.
Ihimeellisiä
ihmisiä,
noli
justihin niin ku me.(teksti: Mika Saranpää)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti