perjantai 12. joulukuuta 2014

Lempeä kuvitteleminen on ensimmäistä filosofiaa


Ihmiskunnan viisaus on rämpinyt pidemmän matkan kuin Aristoteleen metafysiikasta Levinasin etiikkaan. Mutta siitä Viti siloosen lempeään kuvittelemiseen. Ja tuokin matka on kovin pitkä. Purukumin venytys lyijykynän päällä!
 
Onneksi yhä roikkuu kulmilla Platonin Sokrates, Valtio ja Luolavertaus (Platon, Valtio, VII kirja, 515a-516c). Vaikka Viti siloonen elääkin lempeän kuvittelemisen filosofiaa, on vinkki selvä ja kysymys tämä: miten kirjoitetaan Platonin Luolavertaus Etelä-Pohjanmaan murteella?

Jos Sokrates usuttaisi Glaukonia nyt ihmettelemään, hän pyytäisi (tai kieltäisi) kuuntelemaan Viti siloosen Ihimeellisiä ihimisiä. Muusinen taito, mousikes, Sokraattista musiikkia: ”…kummallinen näkymä. Ja kummallisia nuo vangitkin ovat. – Samanlaisia kuin me…”.

Ruosteella ei ole aikaa nukkua. https://www.youtube.com/watch?v=ZHrPkaBucrI 


Ihimeellisiä ihimisiä

Ihimeellisiä ihmisiä,
noli justihin niin ku me:
otta naulattu seinähän,
ei kattonu sivuulle.
Näön päällä tomumaja
ja soli kans raja sen.
Silimä oli ku mieli,
kapia ja oikoonen.

Yhtä lankkua hakkas sana,
samaa ruosteesta naulaa.
Ei voinu kysyä mieltä,
ei kääntää kaulaa.

Ihimeellisiä ihmisiä,
noli siinä jo kauan ollu.
Ennen, jäläkehen ittensä,
monta kertaa  kuollu.
Harmaa laron seinä
lahuaa kaiken aikaa.
Ku otta repiää irti,
reiän joku paikkaa.

Yhtä lankkua hakkas sana,
samaa ruosteesta naulaa.
Kyllä ruostekki elää,
varsinki jos siitä laulaa.

Ihimeellisiä ihmisiä,
noli justihin niin ku me.

(teksti: Mika Saranpää)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti