Joulukuun
13. päivä heräsimme isosta erkkeri-ikkunasta hehkuvaan, valkoiseen maisemaan; kun
katsetta tarkensi, maiseman pintaan hakkasivat isoja reikiä raskaina
mäiskähtelevät räntänyrkit. Tänään, 14. päivä joulukuuta, valkoista ei enää
ole. Sukat ovat loskasta kosteina patterilla.
Eipä tiedä,
haluaako eläinkin pois, kun se kokoaa itsensä lentokentän äärelle, pujahtaa
aidan raosta ja löytää moottorien lämmön. Joskus löytyi auton konepellin alta
kaupunkijäniksen raato. Lintujen majoja, no, niitä on siellä täällä.
Ilman lintu
Voi Jeesus,
ku on kestäny marraskuu!
Räntää päin
naamaa, siihen joka aamu havahtuu.
Ei kiitotien
pääs verkkoairas aukkoja oo,
painees,
melus toiveet oksilta pois varisoo. Voi Jeesus, ku on kestäny marraskuu!
Tammikuu ei tierä, jos mitää tapahtuu.
Moottorin
lämpö elukkaa houkuttaa
konepellin alle
nahkoonensa asumaan.
Voi Jeesus,
ku on kestäny marraskuu!
Kone
käyntiin, kai jokin elävältä paistuu.
Ei tierä
kukaa, ku asfaltille tipahtaa
ja niin ku
mikäkin kevättä ennustaa.
(teksti:
Mika Saranpää)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti