Eikä koskaan yksin, kaksin...

Olisiko lohdullista, että koskaan ei ole yksin? Että aina on toinen, vaikka olisi millainen autiomaa tai korpi, kun kerran on eläväksi paikkaansa saakka tullut?

 

Olisiko murheellista, että ei edes unessa...? Että kuvia minussa sysii liikkeelle joku toinen, kolmas, neljäs, outo kuin puu, joka puhuu ihmeellistä kieltä?

 

Viti siloonen toivottaa rauhaa uuden vuoden moneuksillesi, kaikille niille, jotka sinussa syntyvät ja kuolevat, haluten, tai yllättäen, kun olit jo tottunut, tai luulit, mutta jokin tönäisi merkkiesi korurasiaa.

https://www.youtube.com/watch?v=WKUG0IxWSRo 

 

Ethän unessasikaan ollut yksin

Ethän unessasikaan ollut yksin,

kyntesi painoit mun rintaan.
Kysyin, paljonko se maksaa,
sanoit, menköön samaan hintaan.

Ethän unessasikaan ollut yksin,

kaadoit bensaa saappaaseeni.
Kysyin, saanko laittaa jalkaan,
sanoit, älä vastaa puhelimeeni.

Kynsi leikkaa kylmää lihaa,

kytkykauppaa tehdään täällä.
Uhkaat repiä mut rikki, vaikkei
mull’oo mitään sulle päällä.

Ethän unessasikaan ollut yksin,

ihmettelit joitain lauseita.
Kysyin, haittaako se mitään,
sanoit, itkit minun haudalla.

Tuuli painaa vasten naamaa,

nojaan jonnekin päästäkseni.
Otat hihastani kiinni,
kolonnat jo ohitsemme meni.

(Teksti: Mika Saranpää)