Lauluntekijän vihjeitä vihiä kaipaaville

Viti siloonen: Ihmeellisiä ihmisiä (PHL003) on ilmestynyt, kovana ja diginä (levykaupat, Spotify nyt, toivottavasti pian myös YouTube). Sen 13:lla viisulla on tekijänsä kuvittelema historia, todellinen ja kirjallinen.

Onko tällä historialla mitään merkitystä laulujen kokemisen suhteen, on arvoitus. Onko todellinen historia kirjallista historiaa olennaisempi vai päinvastoin - kumpi on loppujen lopuksi kumpi ja kuka maksaa?

Näitä voi miettiä tai voi olla miettimättä. Voi myös kuvitella kolmannen historian. Tai sotkea nämä ja tuottaa jonkin aivan uuden, neljännen ja niin edelleen. Lopetan tähän.

Ihimeellisiä ihimisiä

Kuitenkin
Kapinalaulu
Vaalianpunaanen laulu
Hakuviisu
Kutuaika
Laupeutta ja armoa
Patsaita
Kuljeskelua
Odotan
Ethän unessasikaan ollut yksin
ilman lintu
Varas

Nämä laulut on omistettu ihmisille, kasvojen syvänteille, kulmakarvojen koralleille ja pienille eläimille, jotka siellä uivat.

Ajatteleminen on kiittämistä. Jossakin on alkuja, ilman järjestystä:

Platonin Sokrates ja samean kylän väki,

Paul Eluard, Louis-Ferdinand Celine ja monet muut, joilla yötä riittää,
kansa, joka aina odottaa tulemistaan, mutta ei aina jaksa odottaa,
Olivia ja tyttäret,
kieltäymyksessä elävät ja heittäytyvät,
kaipauksessaan kutisevat ja rannoilla hiukan ujot,
poika, itsensä armahtavat ja toisinolevat,
isä,
Herta Muller, Olga Tokarczuk, unien näkijät ja käsinkyntäjät,
äiti,
vaimo,
kylmissään värisevät ja eteenpäin kulkevat,
Emmanuel Levinas, Maurice Merleau-Ponty ja toisetkin leipurit, jotka nostavat taikinan tekeytymään.

Levätä, vyöryä tähän maailmaan ja levitä sen reunojen yli. Näin se käy.