Prinsessoille!

Päivistä eräänä minulle syntyi lapsenlapsi, tyttären tytär. Hän on pian neljä vuotta. Samaan aikaa luin joko Wallace Stevensin tai e.e.cummingsin runoja, tai sitten molempia, yhtä aikaa, Ameriikan kielellä, ja kirosin, että niitä ei kukaan ollut kääntänyt. Joitakin toki on käännetty, mutta ei liian monia. Ovat tietenkin aika vaikeita kääntää. Ymmärrän sen.

Jossakin runoista oli pohdintaa jonkin värisestä laulusta. Muistaakseni se ei ollut PINK. Tai sitten oli. Joka tapauksessa, kun yhdistää nämä kaksi asiaa, lapsenlapsen syntymän ja runojen lukemisen, voi tulla Vaalianpunaanen laulu.

Esitin laulun ensimmäisen kerran ristiäisissä. Onhan se hänelle. Mutta on se myös kaikille ihanille prinsessoille, joiden kanssa isät ja isoisät tulevat oleviksi, pikku hiljaa. Hyvin hiljaa.

On tuossa laulussa prinssikin. Ja jokainen oikea prinssi ymmärtää, että tämä laulu on myös hänelle.

Eikä kenelläkään pidä olla kivisanoja.

https://www.youtube.com/watch?v=DVNB7Kevzr8

Vaalianpunaanen laulu

Emmä tienny kuinka teherähän

laulu vaalianpunaanen,
emmä osannu, silti
sulle laulan sen.

Laa la laa la laa…

Pitsin, krumeluurin, puvun prinsessan

minä tekisin, linnan ja tiaran.
Oi, sun prinssin hyväksyä saatan.

Eikä sulla eres vielä oikeen

kivisanoja oo,
joo, mullon vain mun, silti
ne jo tuos jutteloo.

Pitsin, krumeluurin, puvun prinsessan

minä tekisin, linnan ja tiaran.
Oi, sun prinssin hyväksyä saatan.

(teksti: Mika Saranpää)